Sunnuntai-illan ohjelmaksi päätin ottaa jotain Juhlaviikkojen tarjonnasta. Ilmaishuvina tarjottiin kolmenkymmenen nuoren taiteilijan näyttelyä Tullaamossa (Kyläsaarenkatu 14, Kalasatama). Olin vailla odotuksia mutta pois lähtiessäni niin vaikuttunut, etten mennyt edes toiseen suunnittelemaani kohteeseen. En halunnut latistaa tunnelmaani.
Näillä kuvilla en arvota lainkaan teoksia, vaan kuvia on lähinnä niistä, joista onnistuin saamaan edes jonkinlaisen kuvan haastavissa valaistusolosuhteissa. Sitä paitsi vaikuttavimmasta teoksesta minulla ei ole kuvaa lainkaan. Se oli Justus Kantakosken performanssi Straight way to freedom, jossa nuori taiteilija käsitteli sukupuolta, vapautta olla, mitä on, omaa toiseuttaan heteronormatiivisessa yhteisössä.
Kun olin jo lähdössä Tullaamosta, minulle kerrottiin, että kymmenen minuutin kuluttua olisi alkamassa performanssi. Myönnän, en kehdannut kieltäytyä vaan kiltisti valuin saliin, jossa esitys olisi. Ajatus performanssista ei puhutellut. Vastedes menen aina, jos sellaista minulle tarjotaan. Vaikka en todellakaan ymmärtänyt kaikkea, en osannut edes tulkita, esitys kosketti niin, että vatsaani alkoi koskea. Lähtiessäni näin Justus Kantokosken aulassa ja halusin kiittää. Kiitinkin ja kerroin, kuinka hänen teoksensa todella oli vaikuttava.
Sinäkin ehdit vielä! Performanssiesituksiä on vielä alkavalla viikolla keskiviikkona (28.8), torstaina (29.8), perjantaina (30.8) ja sunnuntaina (1.9.) kello 17 ja 19 ja sunnuntaina lisäksi kello 15.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti