 |
| Sibelius-monumentti |
Toistakymmentä vuotta Helsingissä ja viidestä kaupungin oletettavasti suosituimmasta nähtävyydestä, Tuomiokirkosta, Uspenskin katedraalista, kauppatorista, Temppeliaukion kirkosta ja Sibelius-monumentista, oli edelleen näkemättä kaksi viimeistä. Sibelius-monumentin olen toki nähnyt kadulta ohi ajaessani. Olen myös nähnyt kadunvarteen pysäköidyt linja-autojonot. Jalkautuminen oli kuitenkin aika jännä kokemus. Tunsin itseni kameroineni ihan turistiksi. Näppäilin menemään kuin kiinalaiset, joita paikalla oli monta bussillista. Hesarissa muuten kerrottiin ihan hiljattain, että kiinalaisten matkailijoiden määrä on Helsingissä kasvanut hurjasti.
Ehkä kuitenkin enemmän kuin monumenttia tarkkailin ihmisiä ja mietin, tietävätkö he oikeasti, kuka on Sibelius. Suurin osa oli tullut tilausbussilla. Ehkä opas on kertonut, ehkä soittanut katkelman Finlandiaa? Toisaalta kuinka paljon itse ulkomailla ollessa oikeasti tietää kohteista, joita kuvaa? Kaunis patsas, kirkko, muuri, rakennus, linna, muistomerkki tai mikä vain on kaunis tarinoita tietämättömällekin. Pala Suomea, kappale suomalaista kulttuuria tallentui taas kymmenille kameroille. Ehkä joku kotona kuuntelee Sibeliusta Spotifysta.
 |
| Seurasin esimerkkiä ja menin minäkin sisälle. Vaikuttava näky, en kiistä. |
 |
| Vain kadulta katsoneelle oli yllätys tämä kasvokuva. Ilman kiinalaiskasvoja siitä oli vaikea saada valokuvaa. |
 |
| Monumentin lisäksi paikalla on ollut muutakin kuvauksellista. |
 |
| Poseerauksia oli hauska seurata (ja salakuvata). Omiani en voi vertailun vuoksi esitellä: olin yksin. |
 |
| Kiinalaista matkustusmuotia. |
Syksyn tavoite: Temppeliaukion kirkko.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti