Olen toki lukenut Hesarista milloin silta-, milloin köysirata- tai pikaraitiotiehankkeista, mutta silti koko Kruunuvuorenranta oli minulle aivan tuntematon, ennen kuin
Anne kirjoitti siitä Mun Helsinkiin kesällä. Kun aloin nähdä paikasta kuvia muuallakin, tajusin, että sehän on nähtävä ennen puskutraktoreita.
Viime sunnuntain sumussa lähdimme sinne koko perhe. Oikeastaan en tiennyt mitä odottaa. Kumisaappailla varauduimme, ja tarpeen olivat. Kruunuvuorenranta oli erinomainen ulkoilupaikka, tarjosi luontoa ja myös mielikuvitukselle töitä: kuinka upealla paikalla ja kuinka ihastuttavia huvilat ovat parhaina päivinään olleet. Sumun vuoksi näkymät merelle ja sen yli kantakaupunkiin olivat olemattomat.
 |
| Melkein kuin suomalainen kansallismaisema |
 |
| Voi miksi ihmiset eivät siivoa jälkiään? |
 |
| Niin luonto kuin ihmisen rakentamakin on Kruunuvuorenrannassa rempallaan. |
 |
| Jonkun rakkaan Makin viimeinen leposija |
 |
| Ulkoilijalle oli vaihtoehtona sekä polkuja että rämeikköä. Testasimme molempia. |
 |
| Vihaiset linnut Kruunuvuorenrannassa |
 |
| Sisään en mennyt avoimistakaan ovista. Annen jutussa näet myös sisäpuolia. |
 |
| Utelias pieni poika. Ulkoilu oli koirallekin turvallista. Maassa oli hyvin vähän mitään tassuihin menevää, jollei kurasta välitä. |
 |
| Saulikin näyttää vierailleen. |
 |
| Kuinka upea tämäkin vanha huvila on ollut! |
 |
| Vain muovi on ikuista. |
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti