Kun haluan omaa aikaa ja rauhoittua eikä ole mahdollista lähteä kotoa kovin kauas, menen Seurasaareen. Välttelen sitä kesäisin, jolloin ulkoilijoita ja turisteja on paljon. Viihdyn parhaiten syksyllä ja keväällä, kun saan usein olla melkeinpä omassa rauhassani. Ilmeisesti sateisen viikon perään tullut puoliaurinkoinen lauantai sai muutkin helsinkiläiset liikkeelle, koska parkkipaikalle ei mahtunut ja kadunvarsikin oli aika täynnä. Jos oikein ymmärsin, peräti kolme kahvilaakin on viikonloppuisin auki. Pitääpä muistaa tämä ja tulla seuraavaksi arkena.
Seurasaaressa tunnen olevani luonnossa, sen mitä kaupunkilaistytön pitää luontoa saada kokea. Kuitenkin koko ajan kuuluu Länsiväylän humina ja näkyvät vastarantojen talot tai niiden valot. Olen siis turvassa, lähellä kaupunkia. Rakkainta minulle Seurasaaressa on kuitenkin meri. Koskaan en ole meren rannalla asunut, mutta mielelläni hakeudun sen äärelle.
Jos tulee kunnon talvi pakkasineen, pakkaan sukset autoon ja menen hiihtämään saarta ympäri. Jos jäätilanne ei salli hiihtämistä, tyydyn kävelemään lumisessa saaressa. Joulukuun 15. päivä järjestetään perinteinen Seurasaaren joulupolku. Silloin ei taida saaressa olla kaipaamaani rauhaa, mutta lapsiperheille epäilemättä mukava ilmaistapahtuma ja joulutunnelmaa. Pienet voivat helposti kuvitella tonttuja ulkoilmamuseon vanhoihin rakennuksiin.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti