Löysin Jouluravintolan ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, kun siitä oli pieni juttu Hesarissa. Kerrottiin avattavan ensimmäisen kerran pop up -ravintolan, jossa joulu on ihan överisti esillä. Jouluihminen en ole, mutta silti innostuin varaamaan pöydän - ja sillä tiellä olen. Viisi kertaa pursiseuran Pirate-ravintola on muuttunut joulumaaksi, ja viisi kertaa olen sen aivan mielettömästä ruoasta nauttinut.
En ole varma, mutta tuntuu, että koristeiden - ja voisi jopa sanoa jopa joulukrääsän - määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt, mutta se oikeasti on osa paikan viehätystä. Joulukamaa on kaikkialla, sitä ei pääse karkuun, mutta se vain niin kuuluu Jouluravintolaan. Tänä vuonna ovella tervehti erityisen korni joulupukki, ja se jos mikä sai tuntemaan tervetulleeksi omaan pikku joulukeitaaseeni.
Jouluravintolassa on noutopöytä. Se notkuu sanoisinko modernia jouluruokaa. Sen voi huomata joulupöydäksi, mutta pääpaino on kaloissa ja erilaisissa kylmissä lihoissa. Laatikoiden ja rosollin kaltaisia kaikkein perinteisimpiä ei Jouluravintolassa ole.
Aiempina vuosina pääruoat on haettu ulkoa grillistä. Kokkiteltta on ollut mainio keksintö, mutta nyt veneitä on talvisäilössä niin paljon, että lämminkin ruoka oli tarjolla sisällä. Samaa taattua laatua se silti oli! Tattimuhennosta valkotryffelillä, hirven paahtopaistia...
Halusin keskittyä syömiseen, en ruoan kuvaamiseen, mutta ehkä yleiskuvasta saa sen käsityksen, mikä tarpeen on: pöydät notkuvat herkkuja. Omalla (ensimmäisellä, yhteismäärää en kehtaa kertoa) lautasellani on juuri niitä herkkuja, joita osasinkin aiemmilta vuosilta osottaa: marinoituja metsäsieniä (jotka ainakin aiemmin ovat olleet omistajan itse keräämiä), erilaisia kaloja, porkkanalepuskoja ja muikunmätiä, kaiken jouluruoan aatelia.
Jouluravintolassa palvelu on huomaavaista ja henkilökohtaista. Hovimestari ja kokki antavat ruoanlaitto-ohjeita, omistaja käy juttelemassa asiakkaiden kanssa, esimerkiksi juustoissa ei ole nimilappuja, vaan joku esittelee niitä. Ilman esittelyä olisi muuten taivaallinen punahomejuusto jäänyt maistamatta. Lucian-päivän kunniaksi ravintolaan saapui myös Lucia-kulkue tuomaan valoa pimeään talveen.
Jouluravintolakokemus olisi taas ollut täydellinen, jollemme olisi osuneet samaan aikaa suuren ja erityisen meluisan seurueen kanssa. Koko ravintolasalin huomion vaatineet lasin kilistelyt eivät olleet erityisen huomaavaista käytöstä, mutta Jouluravintolaa ei siitä voi syyttää.
Minun jouluyön ähkyni on nyt koettu, reilua viikkoa etukäteen. Perinteisessä joulupöydässä tätä vaaraa ei olekaan. Viimeiset jälkiruokalusikalliset olivat jo tahtojen taistelua, mutta yhtäkään palaa suklaista jouluhalkoa en ollut valmis jättämään. 51 euroa ei ole halpa hinta, mutta Jouluravintola on jokaisen euron avroinen. (Eikä tämä ole maksettu mainos!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti