Tultiin jonain päivänä Mannerheimintietä keskustasta kohti pohjoista ja kotia, kun näin Koroistentien risteyksessä, Teboilin kainalossa, Lankarullan fuksianpunaisen ja turkoosin terassituolin ja kehotin miestä pysähtymään. Halusin mennä katsomaan, mistä on kyse. Iloinen kioskinpitäjä kertoi huomanneensa Metro-lehdestä, että tämä pikkuinen kioski oli vailla vuokralaista. Hän teki tarjouksen pitkään tyhjillään olleesta kiskasta - ja sai sen. Avajaiset taisivat olla pari viikkoa sitten, ja kaikki on vielä vähän kesken ja vaiheessa, mutta palveluasenne oli ainakin kohdallaan. Sähköjäkään pikkukioskissa ei vielä ollut, mutta termarissa oli lämmintä vettä, ja siitä sai teetä tai kaakaota. Siltä päivältä kahvi oli loppu. Karkkia sai ostaa vanhanaikaisesti kappalehintaan. Ovat vain hinnat nousseet rajusti lapsuudestani (on siitä kyllä aikaakin!): ennen namut olivat kymmenen penniä, nyt kymmenen senttiä.
Onnea ja menestystä hippikahvilalle (kuten mieheni kioskin nimesi)! Saatan poiketa toistekin!
P.s. Kaakao oli vähän laihaa. Vain pienen kehittelyn tuloksena se olisi lostavaa!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti