Kilometrin päässä Kaivopuistosta näyttää tältä. Harakan saari on ainutlaatuinen luontokohde aivan Helsingin ytimessä. Harakka siirtyi Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1922 Suomelle. Saari oli armeijan käytössä aina vuoteen 1988 asti. Nykyään saarelta löytyy luontokeskus sekä taiteilijatiloja.
Harakan luonto harvinaisen monimuotoinen. Venäläisten historian peruja olevat lajit ja armeijan eristyneisyys ovat saaneet aikaan rikkaan lajikirjon.
Merilokki, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, selkälokki... Me kaikki pesimme täällä. Vakituisten pesänrakentajien lisäksi Harakalta voi bongata lukuisia ohikulkijoita: vesilintuja, haukkoja, varpuslintuja ja pöllöjä.
Eri perhoslajeja on bongattu vuosikymmenen aikana 415.
Harakasta on löydetty ainakin 360 eri kasvilajia sadan vuoden aikana.
Harakassa laskettiin yli 200 pesivää valkoposkihanhiparia. Lyhytnokkaiset hanhet ovat vallanneet Helsingin rannat ja puistot. Ne ruokailevat mielellään leikatulla nurmella ja kakkaavat pökäleen joka neljäs minuutti.
Suojellulta merenrantaniityltä löytyy useita harvinaisia lajeja.
Saarella on säilynyt rakennuksia venäläisten varuskunta-ajoilta 1800-luvulta.
Armeija rakennutti Harakkaan 1920-luvulla kemian koelaboratiorion. Helsingin saatua saaren 1980-luvulla, on kaupunki siitä asti vuokrannut taloa taiteilijoille.
Entisessä laboratoriossa on työtilat noin 30 taiteilijalle. He soutavat Kaivopuiston rannasta saareen. Harakassa on järjestetty näyttelyitä ja kuvataidekursseja.
Auditoriota ja muita tiloja voi vuokrata mm. kokoustiloiksi. Miljöö on mahtava.
Vuonna 1944 Harakkaan osui 13 pommia.
Luontopolulle voi lähteä omatoimiretkelle. Luontokeskus tarjoaa yleisöretkiä, saariseikkailuja ja toimintapäiviä sekä toimintaa kouluille ja päiväkodeille. Saarelle pääsee yhteysaluksella Kaivopuiston rannasta, kahvila Ursulan vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti