Kruunuvuorenrannan kummitustaloilla on käytävä vielä kerran ennen
kuin traktorit tulevat ja jyräävät. Näin olemme ajatelleet koko kesän. Viime käynnin
jälkeen, parissa vuodessa, huvilat ovat yhä enemmän historiaa. Sortuneita
kattoja ja silkkaa sotkua.
Lapset
kuulivat kuitenkin kummituksen äänen. Aikuinen voi vain kuvitella huvilaelämää
vuosikymmeniä sitten, ihmeellistä. Ja kohta paikalla on betonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti