 |
| Pakilan viljelypalstoilla |
Pakilan viljelypalstat ovat puhutelleet minua siitä asti, kun muutimme Pohjois-Helsinkiin ja aloin koiralenkeillä kulkea niiden ohi. Lähes mihin tahansa vuorokaudenaikaan kulkee ohi, joku on kitkemässä, kastelemassa tai tekemässä jotain, mitä viljelyyn nyt liittyykään. Palstoille tullaan pyörällä, autolla, kottikärryjä lykkien tai harava ja muita välineitä kainalossa. Viljelijät ovat kaiken ikäisiä kaupunkilaisia, ja auton CD-kilvistä päätellen pienviljelyn suosio on levinnyt myös Helsingissä asuvien ulkomaalaisten harrastukseksi.
Muutama vuosi sitten ainakin kolmella naapurillammekin oli oma palstansa. Yhden tuotti niin paljon, että olisin kuulemma voinut käydä korjaamassa satoa minäkin. Pelkäsin meneväni kuitenkin väärille viljelyksille, joten en uskaltanut. Tämä suurtuottoinen jatkaa vielä. Toiset kokivat, että sittenkään ei aika riitä opettaa lapsille, mistä ruoka oikeasti tulee.
 |
| Sato valmiina korjattavaksi |
 |
| Piti oikein käydä katsomaan, minkä bändin tai artistin levy parhaiten karkottaa marjarosvoja, mutta taisi olla tyhjä levy. |
 |
| Satunnaiselle koiranulkoiluttajalle mieluisinta on palstojen kukkaloisto. |
Joku intohimoinen palstailija kertoi vuosivuokran olevan 30 euroa. "Ai se on noin halpa harrastus?" tokaisin. Harrasteviljelijä alkoi nauraa. Taimiin, siemeniin, lannoitteisiin ja ties mihin saa kuulemma menemään rahaa aivan rajattomasti.
Seitsemäntenä kesänä meillekin tuli palsta: omalle pihalle istutussäkki K-raudasta. Olin mukana ostamassa, mutta en luvannut hoitaa. Säkkiin neljä viiltoa ja niihin taimet: kaksi tomaattia, kaksi kesäkurpitsaa. Kurpitsoja on jo päätynyt ruokapöytään, tomaatit jatkavat edelleen eloaan vihreinä, mutta olemassaolevina aihioina. Mies alkoi jo puhua, että jos perunaakin. Kun epäselväksi jäi, miten perunaa saadaan aikaan, kun jääkaappiin ei ole jäänyt tällä kertaa itämään yhtään yksilöä, hän luovutti. Ensi kesänä säkkejä kuitenkin pitää olla kaksi: tomaatille ja kurpitsalle omat, etteivät kurpitsat varjosta tomaatteja, ja kuulemma sitä perunaakin. Käyköhän vielä niin, että muutaman pihaviljelykesän jälkeen mekin hommamme oman palstan?
 |
| "Mitä nämä vihreät tomaatit ovat?" "Raakoja." "Mikä se elokuva sitten on? Se paistetut vihreät tomaatit?" Ehkä sittenkin odotamme kasvitietämyksen kasvua ennen ikiomaa palstaa. |
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti