Hesarin
jutuista intoutuneena oli pakko mennä Jakomäkeen katsomaan kun pala 60-luvun betoni-idylliä häviää. Kuuluisista Helsingin kaupungin vuokrataloista on purettu jo osa. Tämän talon asukkaat viettivät vielä joulun kotonaan. Sen jälkeen kaupunki osoitti heille uuden kodin toisesta vuokratalosta jostain päin kaupunkia.
Betoni ei ollutkaan ikuista. Korjaus ei kannata. Tontille rakennetaan uudet talot. Asukkaiden lähdön jälkeen Jakomäentien nelosen, entisen kutosen, seinät ja raput on tärvelty tai taiteilu uusiksi.
Jossain ikkunassa on verhot, toisessa Suomen lippu. Ikkunoita on rikottu ja poltettu. Parkkipaikalla on vielä autoja. Kaikki eivät halua lähteä.
Jostain rapusta kuuluu ääniä. Katutaiteilijoita tai muita kattoa tarvitsevia, katsoo ken uskaltaa.
Jakomäki on tunnettu stadin alhaisimmasta äänestysprosentista, perussuomalaisuudesta, halvimmista vuokrista ja pienimmistä tuloista. Huonoa mainetta buustasi Nousukausi-elokuvan elämysmatkailu työttömyyden ja kurjuuden ytimeen. Jakomäki on tämän ankeuden lisäksi myös kivoja kallioita, avaria pihoja, turvallista koulumatkaa ja pientaloja. Ainakin tämän tilalle tulee kauniimpi Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti