Paljon on kotikaupungissani vieraita kulmia. Puu-Käpyläänkään en ole koskaan käynyt tutustumassa. Oivallinen tilaisuus tuli lauantaina, kun Ravintolapäivä houkutteli tutustumaan kotikokkien tarjontaan. Myönnän, että tämä oli ensimmäinen kerta osallistumista siihenkin. Kyllä vain pitäisi kaivautua useammin ulos kolostani ja lähteä ihmisten ilmoille.
Sää helli kokkailijoita siinä missä meitä nälkäisiä.
Aloitimme suklaapiirakalla ja sacherkakulla Välitila puutarhakahvilassa, koska aikuisena saa syödä jälkiruoan ensin.
Siitä jatkoimme samosa-paikkaan. Tarjolla oli herkullisia samosoja ja lassia. Puutarhassa saattoi loikoilla matoilla tai istua pöydässä ruokailemassa. Ympäri Puu-Käpylän talot ovat niin suloisia ja suuret pihapiirit hoidettuja. KAikki näytti siltä, että siellä ei voi asua kuin tavattoman onnellisia ihmisiä.
Tarkoituksemme oli kierrellä vähän enemmänkin, käydä mm. Arabian kaupunginosajuhlassa, mutta kulkupelimme päätti jäädä Käpylään. Jalan ei tai julkisilla emme ehtineet enää, koska olimme varanneet pöydän yhdestä itäpakilalaisesta kotiravintolasta. Herkullinen jaavalainen myöhäisen iltapäivän lounas oli täydellinen päätös Ravintolapäivälle.
Nopeasti innostuvana olin jo suunnittelemassa omaa ravintolaa. Ehkä Mun Helsinki -ravintola ilmaantuu vielä. Ensi viikolla onkin lauantaina Siivouspäivä. Jospa minäkin löytäisin oman sisäisen kirppari-ihmiseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti