Kuuntelin Sir Elwoodin hiljaisia värejä opiskelijatyttönä jo ennen Helsinkiin muuttamistani. Ei minua haitannut, että jotkin tarinat kertoivat pääkaupungista, minulle vieraista nurkista. Muutettuani Helsinkiin Kallion kulmat tulivat jonkin verran tutuiksi. En varmaan kymmeneen vuoteen ole Kalliossa läpiajoa kummemmin liikkunut - mutta lauantaina lähdin katsomaan, miltä siellä näyttää. Moni asia oli ennallaan, mutta paljon oli muuttunut. Kaljakuppiloiden lisäksi oli runsaasti kahviloita. Second hand - ja vintageputiikkeja oli lähes joka korttelissa. Ainakin ulkoa päin niissä oli tyyliä, ei pelkästään jotain nurkista dumpattua kamaa. Kallio on kohentanut ilmettään vuosikymmenessä.
"Karhupuistossa Turtiainen
kirjaston varjosta katselee kun vanha nainen puiston reunaaväsyneenä kävelee"
"ja aamuisin Hesarille
nämä hahmot horjuvatepätoivoisina eteen Alkonjo ennen kymmentä saapuvat"
"ja Tenkassa vanhat miehetTuopin ääressä istuentappaa aikaa ja itseänsä nuoruusvuosiaan muistellen"
Oma lempialueeni Kalliossa on aina ollut Torkkelinmäki. Vaikka se on huutoetäisyydellä Hesarin kuppiloista, mäen päällä avautuu kuin eri kaupunginosa. Kun Hesarilla kuulee miesjoukon kapakan tupakkapaikalla virittyvän Matin ja Tepon tahtiin laulamaan "Mä joka päivä töitä teen", jää vastuu kuulijalle. Mäen päällä ei ehkä lauleta, mutta herätään aamulla töihin.
"kun leipää ja viinaa
ja sirkushuveja kansa kaipaa eikä nälkäänsä ole synti jonottaa"
"kaduilla Kallionkaduilla Kallionkaduilla Kallion"
Lainaukset Juha Lehden sanoittamasta Sir Elwoodin hiljaisten värien biisistä Kaduilla Kallion
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti