"Sijainti? Ei tarpeeksi lähellä keskustaa, että siitä voisi puhetta pitää. Puutarha? Ei nurmikko ole puutarha, pitäisi olla muutakin kuin yksi hoitamaton omenapuu ja vino piharakennus. Kunto? Ei tehty mitään, ei rempan remppaa. Idylli? Jos joku pipertäjäpariskunta erehtyy arvostamaan alkuperäistä kuntoa, niin sitten se on idylli."
Olin Hotakaiseni lukenut, kun muutimme nykyiseen asuntoomme. Minulle kuitenkin oli yllätys koiraa ulkoiluttaessani törmätä oikeaan Juoksuhaudantiehen. En ollut ajatellut sitä todelliseksi. Se kuulosti nimenä liian osuvalta romaanin päähenkilölle, joka sanoo itseään kotirintamamieheksi.
Kevään toistaiseksi kauneimpana päivänä otin taas koiran ja kameran mukaan, ja lähdimme etsimään esikuvaa rintamamiestalolle, josta tuli Matille, Juoksuhaudantie-romaanin päähenkilölle, pakkomielle. Kirkas keväinen päivänvalo ei ollut ihan omiaan päästä tunnelmaan, hiippailihan kotirintamamies pusikoissa pimeän turvin.
 |
| Yleisnäkymää |
 |
| Suora reitti Keskuspuistoon |
"Olin lähtenyt pitkälle lenkille hikoillakseni surukuonan pois. Kun olin juossut tunnin Keskuspuiston polkuja harkitsemattomasti sinne tänne poukkoillen, pysähdyin keskelle Maununnevaa, tutkimani alueen ulkopuolelle. -- Kävelin eteenpäin noin sata metriä, ja siinä se oli, aivan kuin se olisi odottanut minua. Vanha keltainen rintamamiestalo, tavallisen puurakentamisen korkein saavutus. Mitään siihen ei voinut lisätä, mitään siitä ei voinut pois ottaa."
Ai löysinkö oikeanlaisen talon?
 |
| Keltainen, muttei puinen rintamamiestalo |
 |
| Ei lainkaan täyttyneitä ehtoja |
 |
| Vähän jo oikeaa henkeä, mutta väri ei täsmää |
 |
| Modernia arkkitehtuuria ja rintamamiesmeininkiä, mutta vihreä |
"Puolitoista kerrosta. Tulisija keskellä, vieressä keittiö, makuuhuone ja olohuone, ylhäällä kaksi pientä makuuhuonetta lapsille. Näitä taloja nousi Suomeen sodan jälkeen noin 75 000 kappaletta. Kalliisti koulutetut arkkitehdit valjastettiin piirtämään kansalle pientaloja, ainoan kerran tämän maan historiassa. Vain harva niistä on enää alkuperäisessä kunnossa, ilman lisäsiipeä ja uusia asukkaita."
Keltainen rintamamiestalo!
Löytyikö?
Enhän minä tiedä, oliko Hotakaisella esikuvia, mutta hauska Juoksuhaudantietä pitkin oli kävellä ja kuvitella Matti juoksemassa pitkin tietä, reitille kohti Keskuspuistoa, hiippailemassa ja pissailemassa ympäriinsä. On myös mukava ajatella omaa kotikaupunkia ja omia lähiseutuja osana kirjallisuutta, vieläpä Finlandia-palkittua.
Lainaukset Kari Hotakaisen romaanista Juoksuhaudantie (WSOY, 2002)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti