Nyt kun Veturitiellä tehdään rakennustöitä, jotain on purettu, maisema on avara ja kiertotie vie lähemmäs ratapihaa, osuivat vasta silmiini junavanhukset, jotka viettävät eläkepäiviään Pasilan ratapihalla. Kerran skootterilla ohi ajaessani piti mennä tutustumaan niihin paremmin.
Junatuntemukseni on aika alkeellista, mutta eikö tämä sininen ole lättähattu? Vanhin ja ajan eniten patinoima veturivanhus on höyryajalta. Höyrykattila ja mittarit jo heikossa jamassa, mutta kyllä vain tunnelmallinen on veturi (pitihän siihen kiivetä, eikä mitään kieltoja ollut).
Yhden junan ikkunassa oli lappu, että se on junaharrastajien ylläpitämä, ja kyllä se viimeisen päälle hienossa kunnossa olikin. Muissakin maalipinta näytti uudelta ja virheettömältä. Näyttävät rakkaudella huolletuilta. Tietenkin graffitimaalarit ovat löytäneet tiensä tännekin, mutta onneksi kunnostetut junat on jätetty rauhaan.
Aforistikkkokin on osunut kulmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti