lauantai 31. tammikuuta 2015

Enemmän kuin uimahalli

Suomen vanhimmassa uimahallissa on uitu melkein 90 vuotta ja suosiolle ei näy loppua. Helsingin keskustassa, Yrjönkadulla, sijaitsevassa keitaassa pääsee sukeltamaan historiallisen mystiseen rauhaan. Ei kiljuvia lapsia ja kloorinhajua. Naisten ja miesten vuoroilla uidaan alasti. Tosin nykyään saa käyttää myös uimapukua.

Toisen kerroksen hyteissä, verhon takana sairaalasängyssä pääsee omaan rauhaan. Toisen kerroksen korkeampaan hintaan kuuluvat pyyhkeet ja kylpytakit.

Cafe Yrjö palvelee kakkoskerroksen kylpijöitä. Uimahallissa on a-oikeudet ja pöytiintarjoilu. Saaristolaisleipä vuohenjuustolla oli herkullinen. Ruokalistalla on mm. vispipuuroa, simaa, etanoita, silli-ruisnappeja sekä bratwursteja ja hapankaalia.


Halot matkalla puusaunaan. Yläkerrassa on tavallisen saunan lisäksi höyrysauna sekä puusauna, jossa on mökintuoksuinen kolmimetrinen kiuas. Uimahallissa on myös tilaussaunaosasto.

Halliin liittyy mielenkiintoisia tarinoita. Risto Ryti vietiin Yrjönkadulta sotaoikeuteen. Myös Mannerheim kävi täällä. Paikkaan on liitetty myös homotarinoita, mutta Helsingistä löytyy nykyään ihan virallinen gay-sauna.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Huipulla

Kun haluaa Helsingissä huipulle, kannattaa mennä Torniin. Näkymät ydinkeskustan kattojen yli ovat hienot. Ateljee Bar on yhtä korkealla kuin Stadionin torni. Juomien hinnoissa on näköalalisä, mutta useimmat vain piipahtavat täällä. Baariin noustaan viimeinen kerros pitkin viehättäviä, ahtaita kierreportaita. Kerrosta alempana on unisex-invavessa, jonka ikkunalaudat ja näköalat on kuuluisia siitä, miten ne inspiroivat salaisiin lemmenpuuhiin. Näin kylillä puhutaan. Saa täällä käydä vain kuohuviinilasillisellakin tai maalaisserkulle maisemia esittelemässä.
 



 



sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Mun koti ei oo täällä

Hesarin jutuista intoutuneena oli pakko mennä Jakomäkeen katsomaan kun pala 60-luvun betoni-idylliä häviää. Kuuluisista Helsingin kaupungin vuokrataloista on purettu jo osa. Tämän talon asukkaat viettivät vielä joulun kotonaan. Sen jälkeen kaupunki osoitti heille uuden kodin toisesta vuokratalosta jostain päin kaupunkia.


Betoni ei ollutkaan ikuista. Korjaus ei kannata. Tontille rakennetaan uudet talot. Asukkaiden lähdön jälkeen Jakomäentien nelosen, entisen kutosen, seinät ja raput on tärvelty tai taiteilu uusiksi.


Jossain ikkunassa on verhot, toisessa Suomen lippu. Ikkunoita on rikottu ja poltettu. Parkkipaikalla on vielä autoja. Kaikki eivät halua lähteä.

Jostain rapusta kuuluu ääniä. Katutaiteilijoita tai muita kattoa tarvitsevia, katsoo ken uskaltaa.




Jakomäki on tunnettu stadin alhaisimmasta äänestysprosentista, perussuomalaisuudesta, halvimmista vuokrista ja pienimmistä tuloista. Huonoa mainetta buustasi Nousukausi-elokuvan elämysmatkailu työttömyyden ja kurjuuden ytimeen. Jakomäki on tämän ankeuden lisäksi myös kivoja kallioita, avaria pihoja, turvallista koulumatkaa ja pientaloja. Ainakin tämän tilalle tulee kauniimpi Helsinki.