sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Mustikkamaito - the real Helsinki Delicate

 Helteisenä päivänä törmäsin Kaisaniemen puistossa taivaaseen: mustikkamaitopyörään. Tämä tuore tulokas on täydellisen nerokas keksintö. Mikä voisikaan olla suomalaisempaa, herkullisempaa ja terveellisempää kuin mustikkamaito! Veikkaan kärrylle suurta menestystä.


Jokainen meistä on tehnyt ja syönyt mustikkamaitoa. Itse olen tehnyt sen aina tuoreista mustikoista. Mustikkapyörässä se tehdään jäisistä mustikoista, ja voi mikä makuelämys siitä seuraakaan! Mustikat jäädyttävät maidon, ja lopputuloksena on minkä tahansa jäätelön päihittävä, viilentävä herkku.



  Ripaus juurikassokeria tekee makuelämyksestä suorastaan täydellisen. Mustikkamaito on mahtavaa: se käy kylmän herkun nälkään mutta yhtä lailla myös terveelliseksi välipalaksi. 


Mustikkamaitopyörä kiertää kesällä ympäri Helsinkiä. Kannattaa olla silmä tarkkana , jotta pääsee osalliseksi ihastuttavasta makumatkasta mummolan kesiin!  (Sijainnista saa vihiä Facebookin Mustikkamaitopyörä-sivulta.) Ja pssst, tästä jos mistä kannattaa vinkata turisteille.






perjantai 23. toukokuuta 2014

Vielä ehdit! Konetaidetta ja työtä Amos Andersonilla

Jean Tinguelyn, yhden 1900-luvun vaikutusvaltaisimman modernistin, teoksia on esillä Amos Andersonin taidemuseossa (Yrjönkatu 27) vielä tämän viikon. 

Tinguely on tehnyt kaikki teoksensa kierrätysmateriaalista ja ottaakin niillä kantaa jäteongelmaan. Osassa teoksista on sähkömoottori, ja nappia painamalla niihin saa hetkiseksi liikettä. Pulloja rikkova kone Rotozaza II käynnistetään vain silloin tällöin, mutta muita teoksia yleisö voi saada liikkeeseen. Enpä muuten ole ennen saanut museon lippukassalta korvatulppia mukaan. Joistakin teoksista lähtee siis verrattain kova ääni.

Yleisöllä on myös mahdollisuus osallistua työpajaan, jonka tuotoksia oli museossa esillä Tinguelyn näyttelyn yhteydessä. Viimeinen Mobile-työpaja on avoinna tulevana sunnuntaina.

Tunnustan häpeäkseni, että tämä oli ensi visiittini Amos Andersonin museoon, joten minulle tuli yllätyksenä, kuinka kauniista rakennuksessa se on. Suurin osa tiloista on toki valkoisia näyttelytiloja, mutta mukana on myös Amos Andersonin asuintiloja, joista on säilytetty museon avautuessa pari huonetta. 

Tinguelyn näyttelyn lisäksi museossa oli nähtävillä suomalaisen symbolistin Beda Stjernschantzin (1867 - 1910) ensimmäinen yksityisnäyttely (avoinna 31.8. saakka) sekä Työtäkö?-näyttely (avoinna 17.8. saakka), joka kuvaa työn muuttumista tukkijätkän hommista 2000-luvun pätkätöihin. 


maanantai 19. toukokuuta 2014

Ravintolapäivä suloisessa Puu-Käpylässä

Paljon on kotikaupungissani vieraita kulmia. Puu-Käpyläänkään en ole koskaan käynyt tutustumassa. Oivallinen tilaisuus tuli lauantaina, kun Ravintolapäivä houkutteli tutustumaan kotikokkien tarjontaan. Myönnän, että tämä oli ensimmäinen kerta osallistumista siihenkin. Kyllä vain pitäisi kaivautua useammin ulos kolostani ja lähteä ihmisten ilmoille.

Sää helli kokkailijoita siinä missä meitä nälkäisiä.

Aloitimme suklaapiirakalla ja sacherkakulla Välitila puutarhakahvilassa, koska aikuisena saa syödä jälkiruoan ensin.

Siitä jatkoimme samosa-paikkaan. Tarjolla oli herkullisia samosoja ja lassia. Puutarhassa saattoi loikoilla matoilla tai istua pöydässä ruokailemassa. Ympäri Puu-Käpylän talot ovat niin suloisia ja suuret pihapiirit hoidettuja. KAikki näytti siltä, että siellä ei voi asua kuin tavattoman onnellisia ihmisiä. 

Tarkoituksemme oli kierrellä vähän enemmänkin, käydä mm. Arabian kaupunginosajuhlassa, mutta kulkupelimme päätti jäädä Käpylään. Jalan ei tai julkisilla emme ehtineet enää, koska olimme varanneet pöydän yhdestä itäpakilalaisesta kotiravintolasta. Herkullinen jaavalainen myöhäisen iltapäivän lounas oli täydellinen päätös Ravintolapäivälle.

Nopeasti innostuvana olin jo suunnittelemassa omaa ravintolaa. Ehkä Mun Helsinki -ravintola ilmaantuu vielä. Ensi viikolla onkin lauantaina Siivouspäivä. Jospa minäkin löytäisin oman sisäisen kirppari-ihmiseni?  

perjantai 16. toukokuuta 2014

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

My Helsinki

Katso, jos et jo nähnyt: My Helsinki.
Lare Lekmanin hieno video Helsingistä ilmasta käsin.



tiistai 13. toukokuuta 2014

Pikkuinen Loviisanpuisto

 Linnanmäen lähellä rauhallisen kadun varrella, kallioiden kainalossa on pikkuinen leikkikenttä Loviisanpuisto. Leikkikenttä uudistettiin jokunen vuosi sitten, ja siitä alkaen se on ollut alueen lapsiperheiden suosiossa. 



Pienessä leikkipuistossa on kaikki tarpeellinen pienille lapsille: keinut, liukumäki ja hiekkalaatikko. Ja pieniä lapsia alueella on paljon; puistossa on melkein aina joku leikkimässä. Se on hyvä paikka lapsille  tutustua uusiin leikkikavereihin ja aikuiselle toisiin aikuisiin, pikku leikkikentällä kun ollaan aina puhe-etäisyydellä toisista. Siksi Loviisanpuistossa on hyvä fiilis!


















Loviisanpuistoa reunustavat kalliot. Pienten kiipeilijöiden vanhemmille kalliot voivat olla kauhistus, mutta isommat lapset viihtyvät puistossa juuri kallioiden ansiosta. Niillä on jännittävä seikkailla, kun on kasvettu pois hiekkalaatikkoiästä.

 













maanantai 12. toukokuuta 2014

Hanami. Kirsikankukkia Roihuvuoressa

Ensi sunnuntaina juhlitaan Hanamia. Sana on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista. Hanami-juhla järjestetään joka vuosi Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Ideana on mennä piknikille kirsikkapuiden katveeseen. Juhlassa on myös ohjelmaa, mm. tanssi- ja budoesityksiä, japanilaisia herkkuja ja musiikkia. Moni yleisöstä on panostanut pukeutumiseen. Paikalla on ihania lolitoja ja muita japanilaisia asuja, joita palkitaan Geisha-suklaalla ja muilla palkinnoilla. Puistossa on parisataa kirsikkapuuta ja kukkaloistoa kannattaa käydä ihailemassa, vaikkei juhlaan pääsisikään.




viime vuoden pukuloistoa

tavallisena sunnuntaina piknik-viltille olisi hyvin tilaa