sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Brunssia kirkolla

Lyhtypylväissä ja sähkökaapeissa ovat pitkin kevättalvea kiinnittäneet huomion Alppilan kirkon brunssi -ilmoitukset. Yllättävää, että kirkko tarjoilee brunssia. Ja kiinnostavaa. Etenkin, kun kokit ovat taidokkaita ammattilaisia ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.


Ennen brunssille uskaltautumista kuulostelin brunssilla jo käyneiden kokemuksia. Vähintäänkin epäilin, että ruoka syödään virsimusiikin säestämänä. Kaikki brunssilla käyneet kuitenkin kehuivat ruokaa varauksetta ja vuolaasti, ja yhtäkkiä kaikki tuntuivat puhuvan brunssista. Kun taustamusiikiksikin mainittiin helsinkiläisten dj:den soittamat levyt, olin minäkin valmis astumaan kirkon ovesta sisään.


Brunssin hinta on 15 euroa, kohtuuhinta monen ruokalajin ateriasta. Odotukseni olivat korkealla kuulemani perusteella, eikä menu tuottanut pettymystä. Alkuruuan smoothie ja kirpeä salaatti ansaitsevat tulla mainituiksi. Pääruuaksi valitsemani siika kurkkusalaatilla oli ihanan kevyttä, tuoretta ja raikasta. Jälkiruoka oli brunssin heikoin lenkki: omenakakkuparka oli kovin kuivaa. Vakuuttunut olo brunssista kuitenkin jäi. Paitsi että saa syödä hyvin, tekee lisäksi hyvän työn. Brunssin idea "syö kahden edestä" on mahtava! Syödään, jotta toinenkin, jossain kaukana, saa syödäkseen.







Lapsille tarjottu juustohampurilainen ei minusta listalla kuulostanut houkuttelevalta, mutta Alppilan kirkon juustohampparit näyttivät herkullisilta, ja ilmeisesti myös olivat sellaisia. Oma muksumme söi aikuisten menun (piti erityisesti maa-artisokkakeitosta), mutta naapuripöydän muksut herkuttelivat hamppareilla. Naapurin lasten suusta kuului tyytyväisiä lausahduksia kuten "tosi hyvää ruokaa" ja "tää on parasta pihviä, mitä mä oon syöny". Hampparit katosivat lautasilta hyvään tahtiin.


 Viihdykkeenä ruokasalin vieressä on lapsille iso leikkihuone, joten aikuisetkin saavat nauttia brunssista pitkään ja rauhassa. 














lauantai 29. maaliskuuta 2014

Blinit -pikaruokaa venäläisittäin

Sturenkadulla, Lintsin kulmilla on pieni venäläinen pikaruokala. Suolaisten ja makeiden lettujen lisäksi listalta löytyy pelmenejä, borschia ja seljankaakin. Hinta-laatu -suhde on ok. Tämän erikoisempaa gourmet-elämystä ei kympillä tarvitse odottaakaan. Ehdottoman hyvä vaihtoehto Mäkkärille.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kallion vintageherkku: Frida Marina

Korttelin päässä Hesarilta ja Brakulta, Kaarlenkadulta Kalliosta löytyy herttainen vintagepuoti. Frida Marinasta löytyy omistajan hyvällä maulla valitsemia second hand -vaatteita. Putiikki on myös palveleva kirppis: tänne voi jättää vaatteita myyntiin. Tarjonta laajenee lähiaikoina kun samaan tilaan tulee eettisiä life style -tuotteita. Loistopalvelu ja esteettinen esillepano saavat asiakkaan viihtymään. Vessaankin voisi jäädä, tyllihameiden keskelle korituoliin haaveilemaan.





Putiikin perällä on pieni kahvilatiski.

Lauantai-iltapäivän keikalla ihana duo: Amanda Niska ja Elina Teini unplugged.  








keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Juoksuhaudantie - helsinkiläistä omakoti-idylliä (by Hotakainen)


"Sijainti? Ei tarpeeksi lähellä keskustaa, että siitä voisi puhetta pitää. Puutarha? Ei nurmikko ole puutarha, pitäisi olla muutakin kuin yksi hoitamaton omenapuu ja vino piharakennus. Kunto? Ei tehty mitään, ei rempan remppaa. Idylli? Jos joku pipertäjäpariskunta erehtyy arvostamaan alkuperäistä kuntoa, niin sitten se on idylli."

Olin Hotakaiseni lukenut, kun muutimme nykyiseen asuntoomme. Minulle kuitenkin oli yllätys koiraa ulkoiluttaessani törmätä oikeaan Juoksuhaudantiehen. En ollut ajatellut sitä todelliseksi. Se kuulosti nimenä liian osuvalta romaanin päähenkilölle, joka sanoo itseään kotirintamamieheksi.

Kevään toistaiseksi kauneimpana päivänä otin taas koiran ja kameran mukaan, ja lähdimme etsimään esikuvaa rintamamiestalolle, josta tuli Matille, Juoksuhaudantie-romaanin päähenkilölle, pakkomielle. Kirkas keväinen päivänvalo ei ollut ihan omiaan päästä tunnelmaan, hiippailihan kotirintamamies pusikoissa pimeän turvin.

Yleisnäkymää


Suora reitti Keskuspuistoon

"Olin lähtenyt pitkälle lenkille hikoillakseni surukuonan pois. Kun olin juossut tunnin Keskuspuiston polkuja harkitsemattomasti sinne tänne poukkoillen, pysähdyin keskelle Maununnevaa, tutkimani alueen ulkopuolelle. -- Kävelin eteenpäin noin sata metriä, ja siinä se oli, aivan kuin se olisi odottanut minua. Vanha keltainen rintamamiestalo, tavallisen puurakentamisen korkein saavutus. Mitään siihen ei voinut lisätä, mitään siitä ei voinut pois ottaa."

Ai löysinkö oikeanlaisen talon?

Keltainen, muttei puinen rintamamiestalo


Ei lainkaan täyttyneitä ehtoja

Vähän jo oikeaa henkeä, mutta väri ei täsmää

Modernia arkkitehtuuria ja rintamamiesmeininkiä, mutta vihreä

"Puolitoista kerrosta. Tulisija keskellä, vieressä keittiö, makuuhuone ja olohuone, ylhäällä kaksi pientä makuuhuonetta lapsille. Näitä taloja nousi Suomeen sodan jälkeen noin 75 000 kappaletta. Kalliisti koulutetut arkkitehdit valjastettiin piirtämään kansalle pientaloja, ainoan kerran tämän maan historiassa. Vain harva niistä on enää alkuperäisessä kunnossa, ilman lisäsiipeä ja uusia asukkaita."



Keltainen rintamamiestalo!

Löytyikö?

Enhän minä tiedä, oliko Hotakaisella esikuvia, mutta hauska Juoksuhaudantietä pitkin oli kävellä ja kuvitella Matti juoksemassa pitkin tietä, reitille kohti Keskuspuistoa, hiippailemassa ja pissailemassa ympäriinsä. On myös mukava ajatella omaa kotikaupunkia ja omia lähiseutuja osana kirjallisuutta, vieläpä Finlandia-palkittua.

Lainaukset Kari Hotakaisen romaanista Juoksuhaudantie (WSOY, 2002)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Pysyvyyttä Helsingin ravintolakartalla - Sundmans Krog

 

Olemme mieheni kanssa käyneet Sundmans Krogissa jo kymmenkunta kertaa aina samana päivänä viettämässä vuosipäivää. Pyydämme aina saman pöydän pikkuhuoneesta, ikkunan vierestä. Helmikuinen maisema ulkopuolella vaihtelee talven mukaan, mutta kauppahallin seinä ja taaempana Keskon pääkonttori ja Uspenskin katedraali hallitsevat näkymää. Tällä kertaa kauppahalli oli rumasti paketissa, mutta emmepä me maiseman vuoksi Krogiin hakeudukaan.

Vaikka Sundmans Krog kuuluu Royal Ravintoloihin, ei sitä voi mitenkään sanoa tylsäksi ketjupaikaksi. Pienine eteisineen ja vähän vinoine lattioineen (ehkä vain nostalgisoin) siinä on jotain vanhan ajan tunnelmaa. Vaikka henkilökunta tuntuu vaihtuvan, kaikki ovat omaksuneet mukavan leppoisan mutta ammattimaisen palvelukulttuurin. Kaikki nämä erinomaisen ruoan lisäksi tuovat meidät kantapöytään aina uudelleen. Muistaakseni olemme näinä vuosina käyneet Krogissa vain kaksi kertaa tämän vakiovuoron lisäksi. Sitä ei sovi arkipäiväistää, jotta perinteinen käynti tuntuisi erityiseltä.

 

 

Henkilökunta haluaa asiakkaan viihtyvän - ja tulevan uudelleen. Meidän vakiokäyntiämme on viimeiset vuodet muistettu aina jollain erityisellä: lasillisella sampanjaa tai ruusuilla ja ruusun terälehdillä pöydällä.

Matkalla jo herkuttelin ajatuksella alkupalablinistä ja mies kalapöydästä, jotka ovat olleet vakiomme jo joitain vuosia. Mutta olivatpa menneet uusimaan ruokalistaa! Eipä ollut bliniä enää. Eipä se toisaalta mikään vahinko ollut, sillä olin jo joitain kertoja katsonut Helsinki-menun olevan erinomainen vaihtoehto, eikä se pettänyt.

 

HELSINKI MENU

TOAST SKAGEN "ROYAL"

Toast Skagen "Royal"

PIPPURIPIHVI KROGIN TAPAAN

Pepparbiff på Krogs sätt

LÄMMINTÄ SUKLAAKAKKUA JA KIRSIKKAA

Varm chokladkaka med körsbär

 

 

Sundmans Krog on miljööstään, palvelustaan ja ruoastaan huolimatta kohtuuhintainen itse maksavallekin asiakkaalle. Siksi ihmettelen, kuinka hiljaista paikassa usein on. Jos siis olet hyvää ravintolaa ex tempore vailla perjantai-iltana, jolloin pöytiä voi joistain paikoista olla vaikea saada, kokeile ihmeessä Krogia.

Oma käyntimme olisi ollut erinomainen ilman pääsalissa mellastanutta asiakasta. Kesti hetken tajuta, kenelle tuttu välillä kiroava, välillä laulava ääni kuului. Eräs hyvin tunnettu suomalainen kulttuuripersoona se siellä nollasi rankkaa työviikkoa...