tiistai 23. joulukuuta 2014

Suokkiin kannattaa mennä talvellakin

Kesäinen Suomenlinna-piknik on useimmille tuttua puuhaa, mutta saari on kaunis ja vierailun arvoinen mihin vuodenaikaan tahansa.

Unescon maailmanperintökohde on loistava ulkoilukohde. Seikkaillessa ja reippaillessa historia konkretisoituu: "äiti oikeestiko ranskalaiset ja englantilaiset pommitti Suomenlinnaa 77 aluksella kaks päivää?"




Linnoitustontun reitillä etsitään tonttuja ikkunoista kartan avulla. Kartan saa matkailuinfosta. Lapset olivat tehtävistä aivan innoissaan.

Tunneleissa seikkailu on aina yhtä jännää. Mielikuvitus herää.





lauantai 6. joulukuuta 2014

"Parempi kun Legolandin kauppa"

Malmin teollisuusalueelta, Ormuspellontieltä, löytyy hauska romukirppis. Lasten mielestä paikka voittaa lelukauppojen legot, koska täältä voi löytää vanhoja aarteita ja koota mieleisen ukkelin osa kerrallaan. Legojen lisäksi tarjolla on hurja valikoima leluja esim. keräilijöille: Barbeja, sotilaita, autoja, Pokemoneja... Paikka on ahdas, sokkeloinen ja tupaten täynnä. Toinen huone on täynnä huonekaluja ja krääsää. Hinnat eivät ole halvat, mutta tänne kannattaa silti tulla fiilistelemään jo unohdettuja menneisyyden leluja tai etsimään omasta kokoelmasta puuttuvaa ukkelia. Palvelu on mainota kiitos omistajaherran.










sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Estetiikkaa ja lukurauhaa

Stadissa on useita kirjastoja, joiden kauneuteen ja hiljaisuuteen voisin kadota keskellä mustinta vuodenaikaa. Jos tämän haluaa tehdä modernissa ympäristössä, yliopiston pääkirjasto Kaisaniemessä on se paikka. Kaisa-talossa on kirjoja, lukusaleja ja työtiloja kymmenessä kerroksessa. Tänne voi tulla lukemaan lehteä, muistelemaan opiskelija-aikoja ja metsästämään sivistystä, vaikkei kurssikirjojen etsiminen olisikaan ajankohtaista. Aaltoilevat muodot, aukot, betonikierreportaat ja lasiseinät ovat yksinkertaisesti kauniita.






sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Chjokon suklaabrunssi


Liisankadulla Krunikassa on pikkuruinen suklaapuoti-kahvila Chjoko. Myönnän, etten ollut kuullut koko paikasta ennen kuin sain lahjakortin suklaabrunssille.  



Jo ulko-ovella on melkoisia houkutuksia.


Kahvilassa on vain muutama pöytä. Siksi suklaabrunssille kannattaa tehdä pöytävaraus. Buffet katetaan lauantaisin kolmesti: kello 10, 12 ja 14.


Buffet-pöytää ei voi sanoa erityisen runsaaksi. Myönnän, että odotin pöydän notkuvan herkkuja, mutta Chjokossa ei ole kyse määrästä vaan laadusta. Tuotteet ovat käsin tehtyjä, eivät bulkkituotantoa. Niitä kuuluukin maistella harkiten, ei tunkea suuhun tahdonvoimalla.



Olisin toivonut 18 euron hintaan tarjolla olevan muutakin juotavaa kuin kahvia, teetä ja vettä. Vesi vesitti vähän suklaakokemusta. 


Lopuksi on kai vielä tunnustettava, että tämän verran söin - ja ihan vähän santsasin. Omia suosikkejani olivat nuo pikkuiset, jotka uhkaavat musertua suuren karhunvatukan alle. Seuralaiseni mieltyi keltaraidallisiin, viivakoodisuklaiksi nimeämiinsä. 

Chjokon brunssista jäi hyvä fiilis. Kaksi tuntia saa olla. Se on hyvä aika tavata ystävää. Suklaita on kiva maistella kaikessa rauhassa, mutta ainakin me molemmat säästyimme ähkyltä ja suklaaövereiltä. 


lauantai 20. syyskuuta 2014

Taidetta seiniin

Sörnäistenkadulla on uusi kerrostalo: VVO:n vuokratalo eikä tippaakaan tylsä. Julkisivua koristavat vanhat leffatähdet. James Dean on tehty laatoista. Tauno Palo ja Regina Linnanheimo rikkovat karua betonia. Kiitos parikymppiselle taiteilijattarelle Landys Roimolalle. Lisää kauneutta Helsinkiin.




perjantai 12. syyskuuta 2014

Pasilan ratapihan vanhat junat

 
Nyt kun Veturitiellä tehdään rakennustöitä, jotain on purettu, maisema on avara ja kiertotie vie lähemmäs ratapihaa, osuivat vasta silmiini junavanhukset, jotka viettävät eläkepäiviään Pasilan ratapihalla. Kerran skootterilla ohi ajaessani piti mennä tutustumaan niihin paremmin.
 
 
Junatuntemukseni on aika alkeellista, mutta eikö tämä sininen ole lättähattu? Vanhin ja ajan eniten patinoima veturivanhus on höyryajalta. Höyrykattila ja mittarit jo heikossa jamassa, mutta kyllä vain tunnelmallinen on veturi (pitihän siihen kiivetä, eikä mitään kieltoja ollut).
 
 
Yhden junan ikkunassa oli lappu, että se on junaharrastajien ylläpitämä, ja kyllä se viimeisen päälle hienossa kunnossa olikin. Muissakin maalipinta näytti uudelta ja virheettömältä. Näyttävät rakkaudella huolletuilta. Tietenkin graffitimaalarit ovat löytäneet tiensä tännekin, mutta onneksi kunnostetut junat on jätetty rauhaan.
 
 
Aforistikkkokin on osunut kulmille.