tiistai 31. joulukuuta 2013

Kiasma lasten silmin

Lapset ovat aina tykänneet Kiasmasta. He kertoivat, mitä tällä kertaa nähtiin.

"Kiasma näyttää ilkeältä alukselta, x-tähtihävittäjältä. Vihreä lattialla on Star Warsin Jabban oksennusta. Oikealla on pajunkissametsässä tehty laukku."

"Tää on magnetoija. Kaikki mitkä menee sinne keskelle niin ne jähmettyy eikä pääse pois."

"Avaruusroskaa joka tullut planeetan purkautuessa."

"Hämähäkkirobotti. Se ampuu yhestä jalasta semmosia limaseittejä."

"Valtava valtava valtava valtameri"

"Olis kiva olla näkymätön ja koskea toisia ja mennä seinän läpi."

"Tää on maapora ja muotikuva"

"Tuolla ulkona on maailman isoin autorata."

"Viidennessä kerroksessa on pimeä aukko. Jos menee siitä, ei löydä enää takasin."

"Verinen tyyppi. Se on ollu amerikkalaisessa sodassa ja se on tapettu."

maanantai 30. joulukuuta 2013

"Saako sitä syödä?" -Teatterimuseon pop up näyttely


Kaapelitehtaan Teatterimuseo on vinkkaamisen arvoinen käyntikohde lapsiperheille ja teatteridiggareille. Teatterimuseosta voi myös lainata näyttelyn. Kauppakeskus Esplanadissa oli joulukuussa pop up näyttely "Saako sitä syödä?". Jos ihminen ei löydä kulttuurin luokse, on hyvä että kulttuuri tuodaan ihmisen luokse, vaikka kauppojen keskelle.



Saako sitä syödä -näyttelyssä on esillä teatteriin tehtyjä, syömäkelvottomia ruoka-annoksia. Osterit on tehty aidoista osterinkuorista, värjätystä silikonista ja kynttilägeelistä. Kaviaari on keko mustia hauleja. Spagetti on tehty siivousmopista, kastike on värjättyä silikonia ja juusto vaahtomuovikuutioita.






sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Qulma - soppaa ja pottua


Eräänä päivänä tuli nälkä Kruununhaassa.  Ystäväni tiesi korttelikuppilan, jossa on lounasaikaan soppabuffa. Sopalle siis.



Me kauhoimme lautasillemme tomaattikeittoa ja siskonmakkarasoppaa. Hyviä olivat kumpikin! Uuniperunat eivät kuulu suosikkeihini, mutta Qulman pottupöytä smetanoineen ja muine lisukkeineen sai hetkeksi katumaan soppavalintaani.

Kuppilan nimi on Qulma, ja sieltä saa aamiaista ja lounasta, viikonloppuisin myös brunssia. Jouluviikon paikka pysyy kiinni, kuulemma siksi, ettei Krunikassa liiku ketään joulunpyhinä. Mutta kun arki taas koittaa, soppabuffaa, uunipottupöytää ja salaatteja on tarjolla jälleen.









Qulmassa on välitön tunnelma. Kahvikoneiden pörinä, astioiden kilinä ja puheen sorina toivat mieleeni jopa ohimennen espanjalaiskuppiloiden viehättävän hälinän. 




Lapset ovat Qulmaan tervetulleita, mutta rattaat pyydetään jättämään ulos. Lasten kanssa onkin kovin kätevää buffaruokailla, kun ruokaa ei tarvitse odotella. Lapset saavat syödä viidellä eurolla lautasellisen keittoa lisukkeineen. (Aikuisten hintaan soppaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa.) Meidän vekaramme viihtyivät kuppilassa mainiosti. Varsinkin ikkunapenkki tyynyineen oli pojista mukava, eikä rennossa lounaskapakassa tuntunut katastrofilta, vaikka pikkupojat tyynyjen seassa lojuivatkin. Henkilökuntakin rupatteli ystävällisesti muksujen kanssa.


       

Qulma on tuttu krunikkalaisille ja varmasti monille muillekin nälkäisille. Seinää koristavat otokset asiakkaista - heistäkin moni vaikuttaa tutulta...

Vielä ehtii joulusaunaan!


Senaatintorin ja kaupungintalon välissä, Bockin talon sisäpihalla, on tänäkin vuonna pihasauna. Viime vuonna paikalla oli telttasauna, tänä vuonna pieni saunamökki. Sekasaunaa ei voi varata eikä saunominen maksa mitään. Paikalla oli ystävällinen herra saunamajuri neuvomassa saunojia ja laittamassa puita pesään. Löylyt olivat mahtavat. Pyyhe päällä vilvoittelu ja saunajuoman siemailu Helsingin arvokkaassa empirekeskustassa on hieno kokemus. Pukuhuoneina toimivat lämmitetyt teltat. Pihakioskissa myydään hehkuviiniä ja nenän voi käydä puuteroimassa Bockin talon käsityökaupan wc:ssä. Suihkuhommat hoituvat tietysti pesuvadista. Sauna on auki vielä tänään sunnuntaina klo 12-17. Ihana, elävä Helsinki! 







tiistai 17. joulukuuta 2013

Mun joulu-Helsinki

Mikonkadun jouluvaloja

Ei Helsingissä ihan keskieurooppalaista joulumarkkinahenkeä tavoita, mutta pakko on myöntää, että aika lähelle päästään. Keskusta on puettu jouluun, ja Tuomaan markkinoilla voi hetken kuvitella olevansa vanhalla keskiaikaisella torilla Saksassa. Sunnuntaisessa iltapäivän ja alkuillan hämärässä olisin toki kaivannut lunta, mutta sitä saataneen odottaa etelään vielä tovi.





Tuomaan joulumarkkoinoilla kojut ovat pieniä, punaisia ja söpöjä, siististi riveissä. Myynnissä on lahjatavaraa, koriste-esineitä, hopeakoruja ja kaikenmoista, lähinnä jouluista, syötävää. Tuomiokirkon kohoaminen majesteettisesti markkinoiden yläpuolelle toi torille jopa vähän harrasta tunnelmaa. Ei voi sanoa, että markkinoilla olisi tehty kauppaa tip tap -hengessä. Jos viettäisin joulun kotona, olisi mukaan tarttunut ehdottomasti ruokaa. Nyt poistuimme tyhjin käsin. Vähän soimaankin itseäni, kuinka marketit ja ostarit ohjaavat ostokäyttäytymistäni. Etenkin hopeakorut ja muutamat muut esineet jäivät vähän mieltä kaihertamaan. Tavataan siis ensi jouluna!






Katariinankadun liikkeet houkuttelevat sisään, mutta niin houkutteli Bockin talon sisäpihakin. Pihalla on ilmainen joulusauna, ja kyllä vain oli kylpijöitäkin, sekä pieni kahvila, josta saa kuumia ja kylmiä juomia. Se palvelee siis sekä saunojia että jouluostoksilla kierteleviä kaupunkilaisia.




Sofiankadun jouluvaloja


Testasimme kaupunkituristipäivänä myös Pure Bistron Pohjoisespalla. Kolmen alkuruoan ja kolmen pääruoan valikoima oli aika suppea eikä erityisesti mieleeni. Haukimureke ei ollut maultaan hullumpi, mieskin kehui omia ruokiaan, palvelu oli hyvää ja sisustus kivan pelkistetty, mutta minun kantapaikkaani ei tämän perusteella Puresta tule. Sen sijaan ruuhkainen Kappeli oli yhtä tunnelmallinen glögi- ja kaakaopaikka kuin aina ennenkin.







Koko keskusta tuntuu loistavan joulun valoja.


Espan puisto ja Kämpin kulma

Kämpin kulma ja Kluuvikatu

Joulukatujen kruunaamaton kuningas: Aleksanterinkatu

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jouluravintola - loistava jo viidennen kerran



Löysin Jouluravintolan ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, kun siitä oli pieni juttu Hesarissa. Kerrottiin avattavan ensimmäisen kerran pop up -ravintolan, jossa joulu on ihan överisti esillä. Jouluihminen en ole, mutta silti innostuin varaamaan pöydän - ja sillä tiellä olen. Viisi kertaa pursiseuran Pirate-ravintola on muuttunut joulumaaksi, ja viisi kertaa olen sen aivan mielettömästä ruoasta nauttinut.

En ole varma, mutta tuntuu, että koristeiden - ja voisi jopa sanoa jopa joulukrääsän - määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt, mutta se oikeasti on osa paikan viehätystä. Joulukamaa on kaikkialla, sitä ei pääse karkuun, mutta se vain niin kuuluu Jouluravintolaan. Tänä vuonna ovella tervehti erityisen korni joulupukki, ja se jos mikä sai tuntemaan tervetulleeksi omaan pikku joulukeitaaseeni.


Jouluravintolassa on noutopöytä. Se notkuu sanoisinko modernia jouluruokaa. Sen voi huomata joulupöydäksi, mutta pääpaino on kaloissa ja erilaisissa kylmissä lihoissa. Laatikoiden ja rosollin kaltaisia kaikkein perinteisimpiä ei Jouluravintolassa ole.

Aiempina vuosina pääruoat on haettu ulkoa grillistä. Kokkiteltta on ollut mainio keksintö, mutta nyt veneitä on talvisäilössä niin paljon, että lämminkin ruoka oli tarjolla sisällä. Samaa taattua laatua se silti oli! Tattimuhennosta valkotryffelillä, hirven paahtopaistia...   



Halusin keskittyä syömiseen, en ruoan kuvaamiseen, mutta ehkä yleiskuvasta saa sen käsityksen, mikä tarpeen on: pöydät notkuvat herkkuja. Omalla (ensimmäisellä, yhteismäärää en kehtaa kertoa) lautasellani on juuri niitä herkkuja, joita osasinkin aiemmilta vuosilta osottaa: marinoituja metsäsieniä (jotka ainakin aiemmin ovat olleet omistajan itse keräämiä), erilaisia kaloja, porkkanalepuskoja ja muikunmätiä, kaiken jouluruoan aatelia.






Jouluravintolassa palvelu on huomaavaista ja henkilökohtaista. Hovimestari ja kokki antavat ruoanlaitto-ohjeita, omistaja käy juttelemassa asiakkaiden kanssa, esimerkiksi juustoissa ei ole nimilappuja, vaan joku esittelee niitä. Ilman esittelyä olisi muuten taivaallinen punahomejuusto jäänyt maistamatta. Lucian-päivän kunniaksi ravintolaan saapui myös Lucia-kulkue tuomaan valoa pimeään talveen. 



Jouluravintolakokemus olisi taas ollut täydellinen, jollemme olisi osuneet samaan aikaa suuren ja erityisen meluisan seurueen kanssa. Koko ravintolasalin huomion vaatineet lasin kilistelyt eivät olleet erityisen huomaavaista käytöstä, mutta Jouluravintolaa ei siitä voi syyttää.

Minun jouluyön ähkyni on nyt koettu, reilua viikkoa etukäteen. Perinteisessä joulupöydässä tätä vaaraa ei olekaan. Viimeiset jälkiruokalusikalliset olivat jo tahtojen taistelua, mutta yhtäkään palaa suklaista jouluhalkoa en ollut valmis jättämään. 51 euroa ei ole halpa hinta, mutta Jouluravintola on jokaisen euron avroinen. (Eikä tämä ole maksettu mainos!)