tiistai 29. lokakuuta 2013

Sasso - hyvä vaihtoehto vihreän kortin paikoille



Taannoin yhtenä perjantai-iltana päädyimme kaupungille nälkäisinä. Aika usein spontaani halu päästä ulos syömään tyssää siihen, että keskustan ravintoloissa on täyttä. Silloin ensimmäinen yritys tärppäsi ja Sassossa oli hyvin tilaa. Mies tiesi sanoa paikan olleen remontissa ja auenneen hiljattain uudelleen. Itse en ollut näissä tiloissa ennen käynyt.





Tyylikkäältä vaikutti. Harmittelin vain, että puolityhjässä salissa meidät sijoitettiin tarjoilijoiden käyttämän apupöydän viereen. Siinä availivat viinipulloja ja keskustelivat - metrin päässä olkapäästäni. 

Pohjoisitalialainen menu oli sen verran houkutteleva, että pikainen käynti pastalla vaihtui kahdeksi ruokalajiksi. Ruoka oli hyvää. Tällaiseksi fine dining -paikaksi pääruoilla oli myös kokoa, jopa niin paljon, että viimeiset suupalat söin tahdonvoimalla. 85 euroa viinilasillisineen ja pullovesineen oli minusta ihan kohtuullinen hinta miljööstä ja maistuvasta ruoasta,






Pyydän anteeksi kokilta: tämä kuva ei tee oikeutta ruoalle! Ei risottoa yleensäkään voi kauniiksi
ruokalajiksi kehua, mutta onneksi maku korvaa pienet esteettiset puutteet. 

 Ruokalajien nimet ja asettelu on kopioitu suoraan ravintolan nettisivuilta.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Karkausyön ratikkamatka


Karkausyön ratikkamatka on lastenkirja Helsingistä. Anniina Holmbergin ja Virpi Talvitien kirja esitellään rakkaudentunnustuksena elävälle ja hengittävälle kaupungille, Helsingille.


Ratikka seikkailee karkausyönä läpi kaupungin. "Ratikka kääntyi pokkana kohti Katajanokkaa. Yleensä se survaisi Kurvin kautta Arabiaan, mutta nyt sitä vietteli meri. Myös kaupungin patsaat olivat heränneet ja aloittaneet vaelluksensa rantaan.. Manta oli patsaista railakkain."


"Jäänmurtajilla oli häät. Tarmo kihlasi Sisun."



"Jäänmurtaja oli kuullut, että Hesperiankadulla asui hevoskastanja, joka varisteli oksiltaan hölynpöyä ja sai kaupungin nauramaan."


"Linnunlaulun böördiköördi"



"Outo kauneus valtasi sen mielen hautausmaalla, jonka kauneus oli syvänsävyistä ja synkkää."




"Ne rakastivat kaupunkiaan, joka hengitti jo kevättä. Ja sen kaupungin nimi oli Helsinki."

Sama tunne, vaikka syksyä vasta hengitämme.


Sitaatit ja piirroskuvat kirjasta. Teksti: Annina Holmberg. Kuvitus: Virpi Talvitie

torstai 24. lokakuuta 2013

Avoimet ovet Ritarihuoneella

 
Pari vuotta sitten pääsin ensimmäistä kertaa Ritarihuoneelle. Mieheni ystävän suku kuuluu niihin onnekkaisiin, joilla on lupa käyttää tiloja omiin juhliinsa. Silloin keskityin juhliin, en niinkään puitteisiin. Kun Ritarihuone avasi ovensa kaikelle kansalle säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150. merkkivuoden kunniaksi sunnuntaina 6.10. ajattelin pistätyä uudelleen, olimmehan muutenkin menossa naapuriin Kauppatorille Silakkamarkkinoille. Pelkäsin jonoja, mutta kansaa olikin liikkeellä aika maltillisesti. Tiloissa järjestetään kyllä konsertteja ja näyttelyjä, että ei vierailemaan pääseminen ole sikäli vaikeaa tai harvinaista.
 
Onhan Ritarihuoneessa omanlaistaan glamouria. Tällaisia rakennuksia Suomessa kuitenkin on aika vähän. Aatelisuuden merkitys ei kai nyky-Suomessa ole sinänsä erityisen etuoikeutettu, mutta toki merkkipäivien järjestäminen täällä on vähän toista kuin jossain VPK:n talolla.
 
Lähdetään kierrokselle!
 
Upea portaikko punaisine mattoineen
Lasimaalauksia
 
Pääsalissa tuolit oli aseteltu kuin säätyvaltiovaltiopäivillä ikään.
 
 
Salin seinällä on kaikkien Suomen aatelissukujen vaakunat.
Huone pääsalin kupeessa
 
 
Sää helli vielä pari viikkoa sitten niin, että saatoimme nauttia lasit viiniä ja porotartaletit Ritaripuistossa.

 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Walking in a winter wonderland


Jos ulkona ei tunnu vielä tarpeeksi talvelta, voi maksaa illuusiosta ja mennä Talvimaailmaan Kivikkoon. Kohde on samanlainen turistipyydys kuin Lapin vastaavat. Igluja, ravintola, potkukelkkoja, liukurimäki, ehkä joulupukki mutta ennen kaikkea lunta ja pakkasta. Hiihtohalli on samassa rakennuksessa, mutta sinne mennään eri lipuilla. Konkurssin jälkeen Helsingin kaupungille siirtynyt halli on tyylikkäämpi kuin aiemmin. Kauden alussa on ollut avointen ovien päiviä, jolloin voi ilmaiseksi muistella, miltä hämärä ja pakkanen tuntuvat. "Lumihotellit" ovat hienoja. Nukkuukohan täällä joku?













lauantai 19. lokakuuta 2013

Skuuttausta Eläintarhassa

Eläintarhan skeittipuistosta alkaa tulla meille tuttu. Kuusivuotiaan into temppuilla potkulaudalla on huima, ja aiomme ehtiä skuuttailemaan sinne vielä joitakin kertoja ennen lumen tuloa. On onni, että melkein keskellä Helsinkiä on skeittaukselle ja skuuttaukselle ikioma paikka. 










Me uskaltaudumme skeittipuistoon toistaiseksi vain silloin, kun siellä ei ole paljon temppuilijoita. Kesällä paikka on täynnään skeittaajia ja skuuttaajia alakouluikäisistä aikuisiin aamusta iltaan, mutta näin syksyllä alkaa olla paremmin tilaa myös pienille aloittelijoille. Syyslomapäivänä isät olivat tuoneet pieniä poikiaan nimenomaan skuuttailemaan. (Poikien hommaa - olin ainoa naispuolinen puistossa.) Skeittilaudan kanssa puistossa oli nyt vain joitakin kouluikäisiä poikia. 










Eläintarhan skeittipuistossa pienet näkevät isompien poikien taidonnäytteitä ja innostuvat sen ansiosta harjoittelemaan itsekin temppuja ahkerasti. Kivointa puistossa on se, että ainakin meidän siellä käydessä paikalla olleet isommat pojat ovat suhtautuneet kärsivällisesti pienempiin, vaikka nämä ehkä välillä heidän tiellään ovatkin.








 Eltsun skeittipuisto on suosittu paikka, ja siellä käydään treenaamassa aivan ensi lumeen saakka. Ja keväällä, heti kun lumet sulavat, puisto herää taas eloon, kun huppariin pukeutuneet pojat, skeittilautoineen, skuutteineen ja litran mehutölkkeineen kaivautuvat talvipesistään.