keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Ihana Villinki


Meillä on ollut vene kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta olemme käyneet kerran tai pari kesässä venekerhomme paikassa Villingin saaressa Helsingin kyljessä. Olemme tyytyväisinä pysytelleet kerhon rannassa, grillanneet ja saunoneet. Ihan kiva paikka käydä päiväreissulla. Ei sen enempää.


Tänä kesänä Villinki avautui meille yllättäen aivan uudella tavalla. Samoin  kaavamaisin ja vähäisin tavoittein veneilimme eräänä viikonloppuna venekerhomme poukamaan. Heti laiturissa tapasimme kuitenkin puolitutun venekunnan, vanhat Villingin-kävijät. He veivät meidät tutkimusretkelle saaren eri kolkkiin, ja yhtäkkiä Villinki olikin meille uusi ja ihmeellinen! Hämyisiä metsäpolkuja, viljelysmaita, kauniita kiviaitoja ja kalliota.






Jännittävintä saarella, ainakin pojallemme, oli kulkea salaperäinen reitti rehevien niittyjen ja metsän halki paikkaan nimeltä Myrskykallio.











Saaren avomeren puolella avautuvat laajat paljaat kalliot, joihin aallot iskevät myrskyllä kovaa - siitä nimikin. Me tulimme kallioille helteisenä heinäkuun päivänä, jolloin meri oli melkein tyyni. Oli niin kuuma, että oli ihana kastautua jäätävään ja ihmeellisen kirkkaaseen meriveteen. Vaikka Villinki on aivan Helsingin kainalossa, kallioilla oli vain aivan muutama ihminen meidän lisäksemme.










Palasimme kallioille vielä myöhemmin päivällä. Silloin tuuli oli yltynyt, mutta helle jatkui. Miten ihanaa oli väistää kylmää tuulta ja painautua makuulle lämmintä kalliota vasten, kuunnella kumisevaa merta ja kohisevia aaltoja.






Kimaltelevalla merellä pieniä valkoisia purjeita. Poika räiskyttämässä kallioiden syvennyksiin syntyneiden lammikoiden vettä kohti taivasta.








Koira kuono tuulta päin ilmaa nuuskimassa. 






Meillä oli veneessä grillattavaa mukana. Saarella vaeltelu vei meidät kuitenkin ihanaan Villa Villingenäsiin, joka tänä kesänä on saanut uuden ravintoloitsijan. Grillaus sai jäädä, valitsimme Villan sunnuntaibrunssin. Ah. Onneksi.

Alkupalapöydän korianterilla maustettu katkarapusalaatti oli käsittämättömän hyvää! Pikkumies taas piti kovasti muun muassa kikherneistä ja perunasalaatista. Pääruuaksi otimme kuhaa kauden juureksien kanssa. Taivaallista. Jälkiruuaksi valitsin kahdesta vaihtoehdosta ahvenanmaalaisen pannukakun, joka oli täydellinen lopetus aterialle. Ja kaiken lisäksi Villingenäsissä oli mukava palvelu: kauniita, rentoja ja kivoja nuoria miehiä, jotka hoitivat tyylikkäästi hommansa asiakkaiden kanssa jutustellen. Ja muuten, koirat ovat tervetulleita paitsi terassille myös ravintolaan sisään. Kunhan eivät tee mitään sellaista, mitä ihmistenkään ei suoda tekevän.






Villinki on ihana. Kunnon kesäsaari. Sinne voi pistäytyä oluelle tai syömään tai tulla viettämään päivän kallioilla lekotellen tai metsässä kuljeskellen. Eikä Villinki ole vain niille, joilla on oma vene: Jollaksen ja Villingin välillä kulkee yhteysvene. 

Vuosikaudet olemme veneilleet kauemmas Helsingistä, jotta pääsisimme kunnon saarelle. Emme tajunneet, että yksi parhaista saarista on vain pienen matkan päässä kotisatamastamme.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti